lauantai 17. tammikuuta 2015

Kallup

Haluaaks joku tietää minkä hassun pikku mokan mä tein viimeistä edellisenä työpäivänäni raksalla kesällä 1988? Tarpeeks monta joota ja mä kerron.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Se vuotaa sittenkin

Tapahtumasarjasta Tapsa vs. keittiön viemäri on taas aika paljastaa uusi luku.

Minun keittiönihän remontoitiin viime kesänä. Se oli alkuperäinen 60-luvun köökki, kulunut ja osin varsin laho. Viemäri oli jatkuvasti tukossa, kaikki avausyritykset auttoivat parhaimmillaankin vain joitain viikkoja. Keittiö laitettiin siis ihan kokonaan uusiksi, TC toimi remonttimestarina, sähköt ja putket hoiti tietysti luvallinen sähköasentaja ja putkimies. Ihan hyvin meni, budjetti kuitenkin paukkui, joten tein yhden rahatilannetta korjaavan päätöksen: En ostanut tiskikonetta remontin yhteydessä, hankin sen vasta muutaman kuukauden jälkeenpäin, kun olin suunnilleen selvinnyt muista laskuista.

Tämä tarkoitti myös sitä, että tiskikonetta ei enää asentanutkaan ammattilainen, vaan... minä!

Tila tiskialtaani alla on erittäin ahdas. Keittiöni on jo lähtökohtaisestikin komero, eikä mikään oikea huone, kaapit ovat erityisen kapeita. Uusi viemäri koostui lukuisista muoviputken pätkistä ja oli aika heppoisen ja futuristisen näköinen kompleksi. Pöydän alle varattu tila riitti vain pienelle pöytätiskikonelle. Onnistuin toteuttamaan pääosan sen kytkennöistä ihan hyvin. Ottovesiliitosta tehdessä meinasin vahingossa sahata lämpimän veden putken poikki, mutta onneksi siitä pärkösi vain muutama putkea suojaava metallisäie. Sähkötyöt olivat ihan 'töpseli seinään' -asennusta, jossa minäkään en sentään töpeksi. Vähän piti johtoa kierrättää ja suurentaa allaskaapin seinien läpäisyaukkoja, mutta ihan ok. Pahimmaksi ongelmaksi muodostui poistoveden liittäminen uuteen viemäriin.

Jo ottovesiliitoksen kanssa jouduin pingottamaan viemäriputkia, mutta poistoliitos edellytti ihan kunnon väkivoiman käyttöä. Kun kovan rutistuksen avulla olin saanut kaikki letkut kiinni oli aika koeajaa tiskikone. Lopputulos oli surkea. Astiat olivat yhtä likaisia kuin ennen pesuakin, osa ei ollut edes kunnolla kastunut. Kyllä kannatti taas ostaa halvin mahdollinen kodinkone!

Koska kyseessä oli pöytätiskikone, sen vedenpoiston oli alunperin tarkoitus toimia ensisijassa painovoimaisesti pöydän päältä pöydän alla olevaan viemäriin. Käyttöohjekirjan mukaan poistoletkua ei pesutehon varmistamiseksi saanut nostaa yli 10 cm koneen asennustason yläpuolelle. Semmoinenhan ei tässä tapauksessa ollut vältettävissä, koska kone sijaitsi lattialla tiskipöydän alla, ei pöydällä. Poistoletku teki 50 cm nousun liittyäkseen viemärin vapaaseen liittimeen. Vielä koska tilaa oli allaskaapissa tolkuttoman vähän, olivat letkut aika tiukoilla mutkilla ja kasassa puristuksissa. Pienessä pöytäkoneessa ei ole sellaista pumppua, joka olisi moisista vettä saanut läpi. Jotain tartti tehdä.

No jotain sentään olikin tehtävissä. Tiskikonetta siirtelemällä ja reittejä ohjailemalla sain letkujen puristuksia pienemmiksi ja virtauksia paremmiksi. Tiskialtaan ylivuotoletkun kiinnitys oli viemärissä viitisen senttiä alempana kuin poistoletkun liitospaikka. Lisäksi ylivuotoliitos tuli sivusuunnasta, kun taas poistoliitos oli ylhäältä alas, poistoletku joutui siis tekemään vielä ylimääräisen yläkoukun. Vaihdoin liitokset päittäin. Ne olivat nyt keskenään väärän kokoisia, mutta 5 siitä. Koneen alle lisäsin 2 cm korotuslevyn. Poistoletku teki enää noin 35 cm nousun ja kas, konehan alkoi pestä astioita puhtaaksi :) Voittoko? Ei sentään vielä.

Kaiken tämän letkurukkailun seurauksena viemäri lakkasi taas vetämästä kunnolla. Ja mikä pahinta, kun tiskialtaaseen laski vettä, alkoi viemäri vuotaa allaskaappiin. Jos vesi pääsi altaassa yhtään nousemaan (ja nousihan se koska viemäri ei kunnolla vetänyt) se suorastaan lorisi sisälle. Yritin kiristellä ja tiivistää liitoksia, en pelkästään itse tekemiäni vaan myös muita, joita olin joutunut sorkkimaan. Sain vuodot suunnilleen aisoihin, ainostaan silloin kun altaassa vesi nousi, tapahtui vielä pientä veden tihkumista ja lorinaa kaappiin. Hölmö kun olen, päätin tyytyä tähän. Käytännössä lakkasin käyttämästä tiskiallasta muuhun kuin hyvin nopeisiin, muutaman sekunnin juoksutuksiin. Ja mikä ettei, tiskikonehan hoiti varsinaisen astioidenpesun.

Mutta olihan tilanne täysin kestämätön. Uusi keittiö oli heti vesivahinkovaarassa. Muutaman kuukauden kärvistelin, mutta kun allas jälleen meni täysin tukkoon, päätin kutsua putkimiehen takaisin paikalle. Ilta oli kuitenkin niin pitkällä, etten siltä istumalta voinut hänelle soittaa. Ehdin saada insinöörimäisen "osaan ite" intopuuskan.

Aluksi tyhjäsin koko allaskaapin tilan maksimoimiseksi. Sen jälkeen purin koko uuden viemärin, irroitin ihan kaikki osat erilleen. Nehän olivat muovia ja irroittaminen oli mahdollista käsipelillä. Sitten kokosin ja kiristelin koko järjestelmän alusta alkaen uudelleen kasaan. Oivalsin myös miksi ja miten putket olivat joutuneet väännöksiin. Sahasin kaappiin lisää tilaa. Tulos oli seuraava: yhden varmasti vuotaneen kohdan sain varmasti kiinni, yhden mahdollisesti vuotaneen kohdan sain varmasti kiinni, yhden mahdollisesti vuotaneen kohdan sain mahdollisesti kiinni ja yhden varmasti vuotaneen kohdan sain kiinni niin että se vuoti enää vain vähän. Lisäksi sain mutkalle pingottuneen viemärin ylimmäräiset jännitykset pois niin, että viemäri veti taas kuin minun unelmani maratonjuoksusta. Viimeisen pienen vuodon sulkeminen ei onnistu ilman koko tiskialtaan irroitusta, joten sen annan olla. Se tiputtaa vain ääritapauksessa ja vaatii vesipaineen nousua esim. uuden tukkeutuman vuoksi.

Tuli niin julmetun hyvä olo, että kävin koko loppuillan vähän väliä laskemassa vettä täydellä paineella altaaseen, ihan vain koska voin :)