Ihana aamu - olisikin

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?
Onko ihanampaa aamua kuin tää?
Silmäs kun sä aukaiset,
kohta ulos vilkaiset,
nousemista tahdot pitkittää.

Voiko ihanammin loikoilua jatkaa?
Onko ihanampaa tapaa niin kuin tää?
Päivä paistaa kirkaimmin,
linnut laulaa meillekin,
sulle kuiskaan vierellein sä jää.

Kuunnelkaas alkukielellä, on aika veikeä ;)
Äijä lienee kolmen nitron kyydissä. Kicsit szomorkás a hangulatom

Aamuheräämisen vaikeudesta kärsivät eivät paljon puolustuspuheenvuoroja kuule. Aamu-uniset tuomitaan suoralta kädeltä laiskureiksi ja talon hävittäjiksi.

Mutta kun se on vaikeaa, niin se on vaikeaa.

Itse uskoisin kärsiväni ns. ”myöhästyneen unen vaiheesta”. Se tarkoittaa selkokielellä suunnilleen tätä: kun normaalisti syvän unen vaihe saavutetaan nukkumisen alkupuolella, noin tunnin jälkeen nukahtamisesta, meikäläiset lipuvat sinne vasta aamuyön tunteina, neljän – viiden tunnin unen jälkeen. Se merkitsee myös sitä, että kun aamulla minun pitäisi nousta, olen kaikkein syvimmilläni unimaailmassa. Ja sieltä ei virkkuna nousta. Ei nousta. Ei nousta. EI! Tämä on Nukkumatin pirullisia kepposia. Auttaisikohan, jos laatisin nootin DDR:n hallitukselle?

Päinvastoin taas, jos minun pitää herätä kolmen – neljän tunnin unien jälkeen, olen heti virkeä, levollinen ja valmis päivän askareisiin. Lyhyet unet näkyvät kyllä illalla aikaisena uupumisena, mutta herääminen on helppoa.

Tätä aamuheräämisvaikeutta varten minulla on vuosien aikana ollut läjäpäin erilaisia tapoja taistella. Lukioaikana käytin kolmea eri herätyskelloa, joista ensimmäinen vain käynnisti nousun syvästä unesta. Se pärähti sänkyni vieressä ja oli helppo sulkea. Toinen kello soi tunnin kuluttua tästä, ja sen verran kauempana sängystäni, että jouduin nousemaan ylös sulkemaan sen. Usein tein jonkun aamutoimenkin tässä välissä, esimerkiksi kävin pesemässä korvani. Se onnistui, koska tiesin pääseväni vielä jatkaman uniani.
Viimeinen kello herätti jälleen tunnin päästä edellisestä. Se olikin sitten jo kohtuullisen siedettävä herätys ja lopullinen päivän aloitus.

Armeijassa ei moiseen temppuiluun ollut mahdollisuutta. Siellä käytin raakaa ”kerta rutina, eikä ainainen kitinä” -metodia. Heti herätyksen tultua hyppäsin zombina hoippumaan pitkin tupaa ja käytävää. Nousu tapahtui todellakin heti, sekunnissa herätyshuudosta. Pääsin itseni herraksi alle puolessa minuutissa, ja siihen mennessä hälinä ympärillä olikin niin hurja, että punkkaan ei ollut paluuta. Metodi oli miellyttävä kuin joka-aamuinen amputaatio. Peli jätti minulle vuosiksi hirveät painajaiset. Ajatelkaa nyt, aamu-uninen nukkuja näkee unta siitä, että pitää herätä! Kestämätöntä.

Nykyisin homma hoituu normiaamuina yhdellä kellolla, joka soi puolen tunnin välein, kunnes noustessani sammutan sen lopullisesti. Menetelmä on itse asiassa aika siedettävä. Tosin aamut joskus venyvät aivan mahdottoman pitkiksi. Ensimmäinen herätys tapahtuu 6:00, ja yleensä pääsen sängystä kokonaan ylös 7:30 tai 8:00. Mutta on aamuja, jolloin ylöspääsyä ei kerta kaikkiaan ole ennen yhdeksää. Töissä pitää korvat kovettaa aamuvirkkujen naljailuilta, mutta minkäs teet, minulle kyse on ylivoimaisesta asiasta.
Jos on pakko nousta aamulla (juna, tai jokoin muu odottaa varhaisella), laitan lisäksi kännykkäni soimaan jälleen niin kauas sängystäni, että joudun nousemaan sen sammuttaakseni.

Illan nukkumaanmenoajalla ole ollut kauheasti merkitystä. En yleensä nukahda, ennen kuin olen valvonut vähintään 16 tuntia.

Joskus olen tuuminut kokeilla myös ”nastoja sängyn vieren” -metodia. Mutta ehkei sentään. Sukathan siinä menisivät.

Lisää Paprikaa

Eilen ESC kävi Espoo Espoo Cinéssä katsomassa tanskalaisen elokuvan Vikaren. Olipa elokuva. Siitä huolimatta, että kyse oli teinikauhusta ja vieläpä genren pehmeästä päästä, ja vaikka kuva ei ennalta arvattavuuksineen tule Oscar-gaalaa sekoittamaankaan, oli leffassa jotakin loistavaakin. Paprika Steen. Hitsi, siinä oli pirullinen pahis - sijaisopettaja helvetistä. Lapset tuskin samaa elokuvassa näkevät, mutta jotakin outoa viehätysvoimaa Paprika uhkui. Hän oli minulle ennalta täysin tuntematon (sellainen tanskalaisen elokuvan asiantuntija kuin minäkin olen) näyttelijä – ohjaaja, jonka tuotantoon aion kyllä tutustua lisääkin. Ensimmäinen tilaisuus tulee jo sunnuntaina, kun Paprikan ohjaustyö Til døden os skiller esitetään Espoo Cinéssä.

Voi tapaus, huomasin tänään pohtivani, että pitäisiköhän vaihtaa seinällä Milla Jovovichin kuva Paprika Steenin kuvaan? Kummallista, eikö, Milla on sentään supermalli. Samalla tavalla sekoilin viimeksi, kun huomasin ihastuneeni Gilmoren tytöissä enemmän Lauren Grahamiin, kuin Alexis Bledeliin (onneksi Sin City palautti järkeni takaisin ruotuunsa).
Jos en tietäisi, että scifistit lakkaavat vanhenemasta kun täyttävät 25, olisin voinut luulla että minun maailmaani on hiipinyt outoja keski-ikäisen (hyi hiisi) arvoja.

Ja ihan asian sivusta, onnea Maijalle ja Johannalle 25 v syntymäpäivien johdosta :) Ja Nikolle myös, onpas tänään synttäriruuhkaa.

Lisää sivuraiteita, The Nuuksio Witch Project video löytyy nyt You Tubesta.

Päivä jolloin lakkasin pelkäämästä Darth Vaderia

Ei aavistustakaan kuvaajasta tai virittäjästä. Mutta hyvää työtä ja kiitos.

Pikagallup

Tehdäänpäs pieni pikagallup TÄYSIN satunnaisille vastaantulijoille. Mikä on ensivuoden tapahtuma, jota ei kerta kaikkiaan voi jättää väliin?




Hienolta näyttää. Jotenkin kummasti tuntuu, että ensivuonna Finnconissa 2009 eivät scifistit enää arkivaatteissaan huku animepukujen loisteeseen. Vai mitä luulette?

Kiitoksia ystävällisille gallupiin osallistuneille.

TARDIS - miten se syntyi

Ei se synny, ei se synnyttämättä synny. Ei synny synnyttämättä.


Mukana rakentamassa Pasi, Tuomas (Ilmarinen), Maija (Väinämöinen), Jenny, Tapsa, ja Juha. Muitakin varmasti oli, mutta vain mainitut osuivat näihin kuviin.



Teron ottama kuva Tardiksesta Finnconissa 2008.

Lisää Juhan napsimia kuvia rakentamisen eri vaiheista.

Auringonpimennys

Kuvattu Espoossa 1.8.2008 kello 12:50. Eka kuva on filminpätkän läpi, toinen pienellä ajalla ja aukolla samasta paikasta suoraan auringosta. Vaikka ei uskoisi, niin filmin läpi kuvattu on 2 kertainen suurennos verrattuna suoraan kuvattuun.