Yritin tiistaina tiskata astioitani. Hommaan meni kolme tuntia, enkä saanut oikein mitään valmiiksi, tai ainakaan puhtaaksi.
Ei likaisia astioita paljon ollut. Niitä oli kyllä kertynyt useamman päivän, mutta yhteensä ehkä ison perheen päivätiskin verran. Ongelma oli se, että viemäri oli tukossa, enkä ollut saanut niitä heti käytön myötä pestyä. Olin kuluneen viikon aikana ostanut ja kokeillut kolmena eri päivänä viemärinavauskemikaalia. Ensiksi ostin kalliimpaa vaahtoa. Kaadoin koko purkin viemäriin - ei auttanut. Seuraavaksi oli halvan nesteen vuoro, koko pullo alas – ei apua vieläkään. Joku fiksumpi olisi tehnyt johtopäätöksen, että viemärinavausnesteet eivät nyt auta, mutta minä en antanut periksi. Tuumin, että on se litku sentään niin paljon halvempaa kuin putkimiehen palkkio, että antaa mennä vielä kerran. Avausvaahto soljui hitaasti juuri ja juuri edes tiskialtaasta putken puolelle, mutta tukokset eivät hellittäneet edelleenkään.
Olin yrittänyt pestä tosi likaisia astioita, paistinpannua ja uunivuokaa, jossa olin paistanut broilerinkoipia, kaikki rasvamössöjätös astioista jäi altaaseen ja tarttui siinä oleviin muihin tiskeihin. Näin siksi, että rasva kellui veden pinnassa, ja putkiin laskeutui hyvin hiljakseen vain alapuolella oleva pesuvesi. Tiistaisen sessioni aluksi lutrasin ainakin puoli pulloa pesuainetta, mutta ei sekään mahtanut mitään tiskeilleni ja altaaseen kertyneelle saastalle.
Sitten sain tarpeekseni.
Avasin kaapin tiskialtaan alla ja kävin ongelmaan kirjaimellisesti käsiksi. Paksu valurautainen viemäriputki teki altaan alla kaksi pystysuuntaista 180 asteen mutkaa, muodostaen hajulukon, joka pitää viemärin tuoksut poissa asunnosta. Huomasin ensimmäisen mutkan, eli alamutkan alapinnassa kierretulpan. Viemärin sai siis siitä auki puhdistusta varten. Hain kaapista jakoavaimen ja aloin vääntää tulppaa auki. Se ei hievahtanutkaan. Tulppaa ei ehkä oltu koskaan kuluneen 50 vuoden kuluessa avattu. Putki oli maalattukin useaan kertaan, ja kuivunut moninkertainen maali sinetöi tulpan kiinni entistäkin tiiviimmin. Kiskoin yhä rivakammin ja aloin jo vähän hermostua homman tuloksettomuuteen.
Minä olen yleisestikin ottaen aika yllytyshullu, mutta mitä tulee luolamiesmäisiin voimankoitoksiin, remmini on täysin pitelemätön. Minulle ei viemäritulpat v***uile, ehehi. Kävin viskaamassa onnettoman jakoavaimen työkalulaarin pohjalle ja kaivoin esille ison pyssyni, Caterpillar Starksteel 90 senttiä pitkät ja varmaan 10 kiloa painavat putkipihtini. Ah sitä voimaa ja mahtia, joka minuun virtasi jo tuota jumalan työkalua kourissa pidellessäni. Laitoin varmuudeksi aurinkolasit silmilleni, ettei pihtien kirkkaalla kromivanadiiniteräspinnalla välkehtivä loiste vain vahingossa päässyt sokeuttamaan.
Konttasin takaisin viemärin ääreen. Kirstin pihtien Cobra™ -leuat tulpan ympärille ja aloin kiskoa. Ei meinannut tulppa edelleenkään liikahtaa, joten lisäsin voimaa. Pönkäsin jalkani takaseinään ja revin pihtien päistä kuin Pertti Karppinen ikään. Ja johan alkoi tapahtua. Komeron puinen lattialevy nimittäin pärähti halki, lastuja sinkoili pitkin keittiötä, kaapin ovi repesi saranoiltaan. Tulppa ei kuitenkaan liikahtanut, joten lisäsin voimaa. Valurautaputki vääntyi altaan pohjassa ja pulautti tiskialtaaseen muhkean ylöspäin nousevan lommon. Putkeen näytti tulevan pitkittäinen halkeama, mutta se saattoi olla vain maalipinnassa. Tulppa ei ollut moksiskaan, joten lisäsin yhä voimaa. Nyt koko tiskipöytä irtosi takaseinästä ja halkaisi lähtiessään pari seinäkaakelia, kahvinkeittimen lasipannu pyörähti tiskipöydältä lattialle ja särkyi pirstaleiksi. Tulppakin alkoi natista. Lisäsin siis voimaa. Sitten se vihdoin irtosi. Kaamean rysähdyksen ja paukahduksen saattelemana tulppa alkoi pyöriä ja saman tien se irtosi kokonaan. Putkessa ollut musta möhnäinen viemärivesi roiskui syliini ja kaapin lattialle, se sotki kaapissa olleet siivoustarvikkeet, ja levisi edelleen pitkin keittiöni parkettia. Haju oli… no miltä viemäri nyt haisee. Nousin lattialta, taoin rintaani ja päästin mielessäni ilmoille isojen apinoiden voittohuudon. Sitten aloin tutkia tulppaa. Kaikki kierteet olivat leikkautuneet sileiksi. Oivalsin, että koska tulppa oli viemärin alamutkassa, ja siis ylösalaisin, olisi se avaamiseksi minun pitänyt kiertää sitä toiseen suuntaan kuin normaalisti. Olin siis koko ajan kaikin voimin kiristänyt tulppaa!
Siinä lemuavan keittiöni jäänteillä seisoessani lohduttauduin sillä, että koska viemäriputken tulppa oli nyt rikki ja reikää ei saanut enää suljettua, niin ainakaan ei tarvinnut jatkaa tiskaamista. Altaaseenhan ei voinut enää laskea vettä.
Huomenna soitan putkimiehelle.
