keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Kummituksia ja myrkkykäärmeitä - (matkalla Keski-Pohjanmaalla)

Niinhän siinä taas kävi! Kun kaverit lähtevät työmatkoille Vancouveriin tai Monte Carloon, tai jonnekin, niin mihinkäs minä? Aivan oikein, Pohjanmaan suot kutsuivat jälleen. Mutta sattuihan matkalla toki jotakin mainittaviakin juttuja.

Minulla on suunnitelmissa musavideon tekeminen Jorma Ollilan hartiat -punkbändille. Olen vähän vaivihkaa miettinyt ja bongaillut sopivia kuvauspaikkoja. Nyt sellainen, visuaalisesti täydellinen löytyi. Olin keskellä umpimetsää kahlaamassa ryteikköjen läpi autolleni (työni oli lyhykäisesti sanottuna sellaisten rautatieosuuksien katsastamista, minne ei pääse ajoneuvoilla, vaan joihin on tetsattava kävellen soiden ja lettojen läpi), kun törmäsin pieneen aukioon ja siellä hylättyyn vanhaan taloon.
Niin monta kauhuelokuvaa olen katsonut, että tiesin ulkonäöstä mökissä asuvan vähintään noitia, luultavasti myös kaunaisia hirtettyjen kummituksia. Ehkäpä vielä sarjamurhaajiakin? Talo oli kauttaaltaan ränsistynyt ja haalistunut, ikkunaruudut osittain hajonneet, sammal levinnyt kaikkialle. Pihalla oli vielä limaisen pressun alla autonraato, joka oli täysin läpiruostunut. Ainakin mitä tuulenpuuskissa lepattavien helmojen alta näkyi. Riipivän kammottava paikka. Piti hetki hyperventiloida, että uskalsin astua lähemmäs napsimaan kuvia. Koitin samalla tiirailla ikkunasta, ettei sisällä vain liikkuisi joku. Olihan paikka selvästi kuitenkin yksityispiha. Tietysti, jos joku olisi ikkunassa liikkunut, olisin paskonut alleni siinä paikassa.
No muutaman kuvan jälkeen pulsiin hakatessa noin 240 hipsin tieheni. Autoni löytyi onneksi läheltä ja pääsin "turvaan". Minua ei ilmeisesti seurattu, koska elän vielä. Pelastumistani luultavasti auttoi se, että oli keskipäivä ja aurinko korkeimmillaan.
Vaikka paikka oli visuaalisesti täydellinen, emme sinne mene kuvaamaan. Viis välimatkasta. Mökki oli liian pelottava.


Pikkuisen vähemmällä tykytyksellä selvisin seuraavasta kohteesta. Törmäsin näet ruohoaavikon keskellä komeaan kyykäärmeeseen. Steve "Crocodile Man" Irvinin intohimoisten lisko-ohjelmien innostamana päätin minäkin ottaa matelijasta mittaa. Nappasin samalaisen kepin, kuin Irvinillä on mambojensa ja kalkkaroidensa kanssa tapana, ja laskeuduin samanlaisessa hassussa asennossa (tiedät millaisessa, jos olet krokomiehen ohjelmia nähnyt) lähemmäs luikeroa. Käärme viuhui ensin puolisen metriä poispäin ja sitten päätään uhkaavasti kohottaen pysähtyi minua kohti. Oli käärmeellä uljas asento. Tuijottelimme toisiamme hiljaisuuden vallitessa. Minä jatkuvasti hivuttauduin vähän lähemmäs, mutta sihisijä pysyi paikoillaan kuin patsas. Alkoi taas adrenaliinihiki kohota otsalleni. Hitaasti ojensin kameraani, mutta en oikein auringonpaisteessa saanut kohdistettua. Räpsin joukon kuvia, toinen toistaan lähempää. Tuijottelimme vielä tovin, mutta sitten annoin käärmeen voittaa. Vetäydyin paikalta ja päästin preerian kuninkaan rauhassa jatkamaan myrkkyisää eloaan.


Yhden yön vietin hotellissa Kokkolassa. Paikka oli rauhaisa pikkuhotelli, vaikka kaupungissa olisi ollut kunnon yökerhopaikkojakin. Minulle varauksen tehnyt hallinnon rouva vähän lähtiessäni virnuilikin, että "Olisinhan minä voinut varata NNNN:stäkin, mutta tuolla saat nukkua rauhassa". Pah, totta totisesti sainkin. Paikan nimikin oli "Tuutimiskulma", tai jotain. Aulabaarin tapaisessa kävi pari paikallista kääntymässä, mutta kahdeksaan mennessä paikka oli ihan kuollut. Lähdin lampsimaan keskustaa kohti, vaan enhän minä Kokkolaa tunne. Varmaan pari kilometriä talsin sikin sokin löytämättä mitään, mihin olisin halunnut mennä. Ajatekaa nyt. Poikamies vieraassa kaupungissa hotellissa, ja sitten pitääkin "levätä" päivän rasituksista. Turhaa taistelua tuulimyllyjä vastaan, totesin ja palasin hotelliini ja huoneeseeni. Tiesin, että jos olisin halunnut (pois se tietenkin minusta) jonkinlaista eroottista vipinää iltaan, olisi ainoa mahdollisuuteni maksukanavan E-4 "Doctor Screw and Giant Melons From Space".

Oli muuten huoneeni telkkarissa sisäänastuessani tervetuliaistoivotus:
"Tervetuloa herra Mätäaho".
Ehdin kerran hieraista silmiäni asian tarkastamiseksi, kun ruutu pimeni. Ja parin sekunnin kuluttua kuva palasi, nimeni oli nyt oikein. Olivat varmaan havainneet mokansa sisäänkirjautumiseni yhteydessä. Mutta mä ehdin nähdä... ja se oli loukkaus. Varastin kostoksi huoneeseen jätetyt kertakäyttöiset saippuan ja suihkumyssyn. Hah, kuka nyt saa nauraa?

Tein reisulla läjäpäin kirppari- ja divariostoja. Ensikerralla voisinkin vähän analysoida Kälviän, Kannuksen ja Kokkolan kirpparitarjontaa ja tekemiäni löytöjä.

5 kommenttia:

Mustakuutio kirjoitti...

Tapsa, sä olet rautamies! Vai ei muka Kokkolassa tapahdu mitään? Sullahan oli kovempaa menoa kuin mulla ikinä Kanadassa.

Jätä ensi kerralla vaan keppi pois ja ota kyyn kanssa mittaa ihan aseitta. Kyllä sä siihen pystyt.

Niin, ja näytä niitä mökkikuvia jossain joskus.

Rauta kirjoitti...

Jeps, mä liitän tähän kuvia jos se ei osoittaudu ylipääsemättömän vaikeaksi.

Mustakuutio kirjoitti...

Kieltämättä Aika karmivan näköinen talo... Kenties tässä on seuraavan Flame Mountain -tuotannon puitteet valmiina.

Ihmetyttää muuten, miten sulla oli aikaa räpsiä kyystä kuvia, kun käärmes tuijotteli sua vihaisesti noin läheltä?

Sarianna kirjoitti...

Ei se ole varastamista kun olet kerran jo hotellihuoneen hinnan yhteydessä maksanut (tai työnantajasi on) ne saippuat ja suihkumyssyt, nehän on tarkoitettu käytettäviksi joka tapauksessa. Vai oliko kyseessä sellainen seinään kiinnitetty täytettävä suihkusaippuateline? Sitten aletaan olla rajoilla...

Nimim. "Viime lauantaina lähti hotelli Tornin huoneesta kaikki söpöt pienet shampoopullot mukaan"

Rauta kirjoitti...

Ei, kyllä se oli myös sellainen pieni söpö kertakäyttöannospullo. Hmm... en taida olla kovin hyvä tai hirmuinen kostajana.