sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

ESC vedenalaisia natsizombeja metsästämässä

Escin retkue saapui pahamaineiselle Lippajärven uimarannalle puolenpäivän aikoihin. Aurinko ei nyt vallan paistanut, mutta onneksi ei myöskään satanut. Paikalle kerääntyi seitsemän urhoollista taistelijaa, Elina, Sanna, JukkaS, Juha, Peter, Antti ja Tapsa.

Leiri ykkönen perustettiin kuten oli suunniteltukin lähelle metsänrajaa, joSSa oli hyvä puolustautua vedestä nousevia natsizombeja vastaan. Fiilikset olivat korkealla.

Huomatkaa oikeaSSa alanurkaSSa sarja käteviä aseita, jotka on näppärästi naamioitu muistuttamaan grillausvälineitä. Tridentin terävyyttää saattoi vain ihastella. Varustuksesta kannattaa mainita myös Juhan bumerangi, sekä käytännön zombimetsästysopas "Kauhupokkari 1".

Vaan sään jumalat olivat meitä vastaan. Alkoi lievästi sanottuna sataa, eikä ensimmäistäkään zombihavaintoa oltu ehditty tehdä.



Ensimmäinen sade ei joukkuettamme hätkähdyttänyt. Vedentulon tauottua, sytytimme lämmittävän roihun, johon laitoimme samalla käristymään natsihoukuttimia. Pian levisikin herkullinen bratwurstintuoksu järven ylle. Varusteisiimme kuului runsaasti veroluokan III antizombiseerumia ja puolisukelluslaitteet. Tulen roihussa oli jotakin kiehtovaa...



Vaan uusi saderyöppy yllätti kesken kaiken. Paikan päältä löytyi aavemainen ja mystisin symbolein koristeltu vaja, johon linnoitauduimme sateelta suojaan. Tunsimme toki tällaisten vajojen vaarallisuuden (muistakaa Evil Dead), mutta siinä tilanteessa se vaikutti hyvältä ratkaisulta. Ehdimme samalla evästellä salaatteja ja grilliherkkuja.





Mutta tietäähän sen, kun ollaan ESCin retkellä, miten siinä käy. Tuskin oli outo sarvipäinen naama ilmestynyt grillituleen suu ymmyrkäisenä muSSuttamaan, kun jo ensimmäinen meistä sairastui. Ei ollut ensikosketus eläviin kuolleisiin natsizombi, vaan vajasta putkahtava escizombi (joka muistutti kovasti skottizombia).


Otus, joka ennen tunnettiin JukkaS:nä raahautui rannalle ja laituriin, jossa se yritti päästä järveen kaltaistensa joukkoon.


Onneksi meillä oli Karjalan III seerumia, jolla saatiin toveri pelastettua takaisin elävien elävien kirjoihin.

Sade senkuin yltyi ja koska vajaankaan ei voitu turvallisesti palata, päätimme tehdä strategisen uudelleensijoittumisen Peterin asunnolle, jossa saunoimme ja paistoimme hunajabanaaneja. Sen lisäksi valmistaudumme tulevien kahakoiden varalle - siis ihan vaan opetusmielessä - pelaamalla Xbox360:llä zombipelejä ja katsomalla leffan Flight of the Living Dead.


Että sellaista tänävuonna. Ensivuonna kenties jotakin Egyptihenkistä, jotta taatusti pysytään kuivina. Eikä Egyptistä muistaakseni ole kotoisin mitään erityisiä kummajaisiakaan. Escin päämaja kiittää ja kuittaa.

2 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Muumioita!

Nimetön kirjoitti...

Eihän niitä nyt sentään Egyptissä!

Mutta ne seitsemän vitsausta kylläkin.