Löytyikö kirppareilta mitään?

Ensiksi vierailin Kälviällä, jonka pääkadun varressa oli sympaattisen oloinen liike. Seinämainoksensa avulla se kertoi olevansa kirjakauppa ynnä lelukauppa ynnä pari muutakin kauppaa, joita en enää muista. Mukavan oloinen myyjä tuli tarjoamaan apuaan. Kirjoja ilmaisin katselevani, jolloin myyjä pahoitteli, että heillä alkaa olla enimmäkseen vain alekirjoja myynnissä. Isojen uutuusvarastojen pitäminen onkin niin pienellä paikkakunnalla varmasti hankalaa.
Mutta minullehan maltilliset hinnat sopivat. Myyjä avuliaasti kaiveli alekorista nähtäväksi kaikenlaista proosaa. Joukossa oli mukavasti genreäkin. Stephen Kingin Musta torni kovakantisina osat III, IV ja V. Ostin nelosen viidellä eurolla. Genren ulkopuolelta mukaan tarttui Bret Easton Ellisin Lunar Park, josta en sinänsä tiedä mitään. Amerikan Psyko aikanaan kuitenkin oli säväyttänyt kovasti. Kolmas vaihtoehto olisi ollut Juha Ruusuvuoren Kuvastaja –palkittu romaani Nokian nuoriso-ohjaaja. Mutta se jäi sinne, rajansa se on oltava ostamisellakin. Etenkin kun minulla oli vähän heikosti matkalaukkutilaa (yksi vaivainen reppu koko matkalla). Kaikki kolme olivat viiden euron kovakantisia kirjoja.

Kirjakaupan jälkeen paikkakunnalta löytyi vielä lähetyskirppari, jossa sinänsä oli paljon kirjoja, mutta suurin osa oli lajiltaan hengellistä. Huolellisen selailun jälkeen en ollut löytänyt mitään edes vähän kiinnostavaa. Sen verran pitkään olin kuitenkin hyllyjä tonkinut, että olisin kokenut moukkamaiseksi lähteä mitään ostamatta. Mukaani tarttui sitten Teräsmieheni TV-sarjan pilotti DVD. Hintaa sihen ei oltu merkitty. Ja kuten myyjä minulle ystävällisesti kertoi, paikassa oli hinnoittelu vapaamuotoista, sai maksaa mitä katsoi asialliseksi. Se valitettavasti minun tapauksessani nosti levyn hintaa. Euron olisin halunnut maksaa, mutta kantti ei kestänyt antaa alle kahta.

Kälviän jälkeen seuraava metropoli matkani varrella oli Kannus (Esko Ahon kotikulmia). Sieltä löytyi myös lähetyskirppis. Tällä kertaa pääsin paikasta hyvin nopeasti pois. Kirjoja oli vain muutama, pääosin koulukirjoja ja arvatkaa… hengellistä kirjallisuutta. Paikka myi myös uusia huonekaluja ja liinavaatteita. Ihan viehättävä paikka, mutta mitään en tullut ostaneeksi.
Kannuksesta löytyi myös ihan ehta divari. Siellä olikin mukavasti sarjakuvia (sarjakuviahan minä etupäässä keräilen, kirjat tulevat vähän niin kuin siinä sivussa). Hintapolitiikka oli aika selkeäpiirteinen, suurin osa lehdistä maksoi 2 euroa tai 5 euroa. Siinä ei tehty eroa ehjien ja rikkinäisten välillä. Toki kaikenlaisia hintoja oli, mutta nuo edustivat yhdessä varmasti 70 % kaikista. Oli elämäni ensimmäinen kerta, kun näin 90-luvun Aku Ankasta pyydettävän 2 euroa kappaleelta.
Mutta ostettavaakin löytyi. Viimeinen Zagor 1977-2, harvinaisesta päästä ja mukavassa kunnossa 1.35 €. Varmaankin on maksanut valuutanmuutoksen aikoihin 8 markkaa, niin omituinen hinta tuo oli. Paikassa oli paljon sarjakuvaseurojen (etupäässä Kupla) lehtiä ja omakustanteita, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Mutta 2 euron kappalehinta nuhraantuneistakin piti ne poissa ostoskoristani. Wallun Kulttuurikuvasarjoja 3 upeassa kunnossa ylitti kuitenkin loistavasti ostokynnykseni. Kahdella eurolla mukaan tarttui myös Jalavan Wanhat Sarjat 6 – Kippari Kalle, mukavan kuntoisena. Ja sitten vielä 5 euron kasasta tein pari tosilöytöä. Mikki Hiiren kulta-aika 3 (hieno) ja yksi ehkä kaikkein upeimmista sarjakuva-albumeista ikinä, Jätti KAUHU kirja, tosin jo melko kuluneena kappaleena. Yhteensä siis 14 euroa, mikä pitää sisällään pienen alennuksen. Oikeasti tiedän, että tein vain erinomaisen hyviä kauppoja. Mutta en voi välttyä siltä lievästi kateelliselta ajatukselta, että eräs hyvä ystäväni olisi selvinnyt paikasta noin 2.80 eurolla, ja yhtä hyvien ostosten kanssa. No jaa…

Kokkola oli viimeinen kohteeni. Siellä suunnistin ensi isoon divariin. Jestas, että oli tavaraa, varsinainen keräilijän taivas. Hintahaitari suhteessa arvoon oli aika hulppea. Mutta eipä siinä mitään, kalliit jäivät, halpojakin oli pakko vähän jättää. Kiinnostavia löytöjä oli Aikakone lehden vuosikerran 85 kolme numeroa. Sarjakuvaosastolta mukaan tarttuivat Tardin Adele ja Hirviö 1.50 eurolla, Professori Keropää ja JÄTEVAKOOJAT 1 eurolla ja vielä retken kallein ostos, kovakantinen Teräsmies superkirja (Kuvajulkaisut 1970) 8 eurolla. Kirjapuolelta haaviin jäi kaksi ostosta. ESCin tulevaa kesäretkeä varten ostin book studion Suuren noitakirjan kahdella eurolla, se oli tosin aika kova hinta, koska kirjassa on kohtalainen vesivahinko. Toiseksi Kata Kärkkäisen Minä ja Morrison lukematon kappale 0.50 eurolla. Onhan yksi Kärkkäinen pakko lukea, jotta voi tietää, miksi häntä ei ”piireissä” kukaan arvosta kirjailijana. Minä kun en osaa kertojan taitoja kirjailijan ulkonäöstä päätellä. Paikassa oli mahtavasti vanhoja dekkareita, todellinen aarreaitta dekkariharrastajille. Myös keräilysarjakuvia oli paljon. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti oli ja on.

Vielä ehdin suunnistaa Kokkolan kirpparille. Sieltä ei löytynyt pahemmin kiinnostavia kohteita, paitsi Kubertin Tarzan, mutta siitä pyydettiin 6 euroa, joten ostamatta jäi.

Minä sitten kirjojeni, kansoineni, vaatteineni suunnistin lentokentälle kotimatkaa varten. Onneksi minulla oli muovipussi, johon olin tullessa laittanut lenkkarini, jotteivät ne sotke työpapereitani. Sain kuin sainkin pakattua kaiken romuni reppuuni ja tähän muovipussiin. Repun pidin käsimatkatavaroissa, mutta pussin laitoin ihan ilkeyttäni ruumaan.
Oli ihan hupaisa näky perillä, kun lentoaseman liukuhihnalta herraskansan Samsonitejen ja Louis Vuittonien seasta putkahti minun SIWA muovikassini täynnä likapyykkiä ja haisevat lenkkarit. Kukaan ei erehtynyt luulemaan omakseen.