Kuviohan meni jotenkin näin.
Lauantaisin alkuillasta kokoonnuttiin jonkun (ydinporukkaan kuului pari Pasia, pari Juhaa, Mårtten, Jussi-Pekka, Jari, Kalle, Maikkeli, minä ja vähän kerrassaan kuvioihin alkoi liittyä myös tyttöystäviä, Anne, Heli, Betti, Maarit, Anki...) luokse ottamaan pohjia. Juotiin puoli pulloa Dry vodkaa, tai jos oltiin oikein fiinillä päällä, Finlandia vodkaa. Blandiksena joko Coca Colaa tai Spritea. Sitten lähdettiin jonottamaan ravintolaan. Satoi tai pakasti ja tuiskutti, ravintolaan jonotettiin. Mentiin joko Hankkenille, jossa kävivät myös kaikki kiltit tytöt ja pojat, ja jossa kukaan ei ollut iältään yli kahtakymmentä, tai Ribbanille (Caribbean Nights), jossa pyöri jopa 23…24 vuotiaita vanhuksia. Niissä juotiin sinisiä enkeleitä, ampiaisia tai bacardicolaa. Olut kuului puliukoille. Pukeuduttiin kokovalkoisiin ja väljiin pukuihin, tai sitten pastellivärisiin puseroihin. Kaikki yrittivät olla screduja ja julkisesti mollasivat niitä, jotka screduja olivat. Aivan erikoisina iltoina (kerran pari vuodessa) saatettiin käydä Waskian yökerhossa, diskon puolella. Siellä juomat vain olivat tuplahintaisia esim. Hankkeniin verrattuna. Myös Vaasanlaivoilla aika ajoin piipahdettiin. Edestakainen laivamatka Uumajaan kesti 9-11 tuntia ja lippu maksoi 10-40 mk, ihan ylihalpaa. Sinne lähdettiin joskus ihan suunnittelemattakin. Taxfree ja laivan ravintolahinnat olivat tuolloin vielä oikeasti edullisia. Autoissa pyöri kaseteilta Modern Talkingia, Dire Straitsia, Samantha Foxia, Sabrinaa tai Sandraa. Cindy Lauper oli kiintotähti ja Madonna tosi hot, mutta vain hetken muoti-ilmiö. Telkkarista alkoi näkyä ensimmäiset ulkomaiset kanavat (Ruotsin television 1. ja 2. ei meidän nurkilla laskettu ulkomaisiksi, ne lähettivät samaa soopaa kuin Suomen televisiokin), ensin Music Box, joka kuitenkin vaihtui Sky Channeliksi, jossa Pat Sharp, Gary Davies, ylihyvän näköinen Linda de Mol ja kumppaninsa DJ Kat juonsivat musavideo-ohjelmia.
Ennen kuin olimme ravintolaikäisiä, kävimme umpiruotsinkielisessä Åminnessa tanssilavalla. Emme me, tai ainakaan minä kauheasti tanssineet, hyvä jos viimeiselle hitaalle olin ehtinyt salaa tuodusta pullosta niin juopuksiin, että uskalsin jotain tyttöä lähestyä. Tai sitten (useimmiten) kävimme Maxissa (lieneekö ollut Maximillians), jossa perjantaisin oli k-15 limudisko, ja lauantaisin normaali disko keskiolutoikeuksin. Porukka oli molempina iltoina pitkälti samoja 16-18 -vuotiaita. Muistan elävästi, kuinka ostin Maxista 17-vuotiaana elämäni ensimmäisen ravintola-alkoholini. Myyjä ei kysynyt mitään, koska omistajaportsaridj oli jo päästänyt ohi, vaan kaatoi minulle pullon olutta tuoppiin. Maxissa saattoi juoda olutta, koska muuta ei saanut. Maksoikohan se 3.50 mk tai jotain.
Kello yhdeltä, kun ravintolat menivät kiinni (tosi on, ne menivät Waskiaa lukuun ottamatta yhdeltä kiinni), keräännyttiin torille. Scredut ylätorille ja punkkarit (mm. Klamydian kaverit) ja hevikansa alatorille. Siellä nuoriso palloili aikansa. Häiriöitä oli todella vähän (paitsi meluhaittaa), vaikka etenkin lauantaisin kaikki vähänkin tärkeät kaupungin 17-20 -vuotiaat olivat paikalla pikku juovukkeissa. Yhtään aikuista ei tuolloin torille uskaltautunut, jokunen poliisiauto partioi kylläkin. Lopulta kahden nurkilla illan kuskiksi joutunut heitti porukan Svennan kautta (käsittämättömäksi superhitiksi muodostunut laitakaupungin grilli, josta sai lounaslautasen kympillä) koteihinsa. Tai sitten käveltiin, takseihin ei kenelläkään ollut varaa. Puoli kolmeen mennessä ylätori oli täysin tyhjä. Alatorilla saattoi vähäisesti riekkuminen jatkua.
Jestas, se oli aikaa. Mutta kuten eilen kaverini kanssa totesimme, vaikka se jälkeenpäin on tuntunut lähes koko elämältä, sitä kesti vain tavattoman lyhyen jakson, kolmisen vuotta?? Lukion puolesta välistä siihen, kun porukka oli pariutunut ja hajaantui opiskelemaan ympäri Suomea (ja vähän Ruotsiakin). Ja vaikka kontaktit ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olleet olemattomia, ovat he minulle edelleen hirmuisen tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.
Taidan kutsua tyypit joku viikonloppu meille korttia pelaamaan.
Samaan aikaan pyörin toisessakin porukassa. Monin verroin hurjemmassa, Paparin (Pappilanmäen) jengissä. Siihen liittyi oleellisesti Baltic -rommi, rommiviina, olut, Juice, Bruce, Eput, The Doors, The Who, Deep Purple vs. Beatles, Ford vs. Opel, taiteilu, hämyily, amerikkalaiset autot, cruisaaminen ja elämän alkaminen vasta yöllä. Mutta siitä ehkä joskus toiste.
Se oli aikaa, jolloin Helsingissä scifimafia oli muodostumassa, mutta oma elämäni sykki vielä tiiviisti Vaasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti