Nyt ei ollut surujen aika. Päivän juhlittu sankari Jenni osoittautui lukuisten seinillä roikkuvien taulujen perusteella melkoisen taitavaksi maalariksi. Taidan pistää neidin tulevan taiteilijauran tarkkailun alle.
Ja kun kerran elokuvien kuvauspaikat ovat vähän niinkuin tapetilla, kävin ohikulkeissani yhdellä kotimaisen elokuvan uusklassion tapahtumapaikalla. Tunnistakaapa leffa. Tuo jälkimmäinen kuva on kauempaa, mutta saattaa antaa vihjeen siitä, missäpäin Suomea ollaan. Sitten vain arvaamaan :)
Vanhempieni luona en kerinnyt paljon muuta kuin kääntyä. Mutta sen verran ehdin, että kaivoin komeroista vanhoja sarjiksia, jota en ollut vielä roudannut Helsinkiin. Kaikkea kummaa sitä löytyikin. Miksi ihmeessä edes omistan (kehtaako tätä kertoakaan) Vicky -lehden vuosikerran 1961? Masi pokkareita kulkeutui mukanani etelään 30 kappaletta ja James Bond -lehdet suunnilleen kaikki.
Mukavien löytöjen sarjaan kuuluivat kaikkien aikojen ensimmäinen Vaaleanpunainen Pantteri, 1974-1, joka puuttuu useista sarjishinnastoistakin, sekä nippu Hurja Länsi lehtiä, jotka olin muistanut myyneeni pois. Ei Jonah Hexiä niissä valitettavasti.
Niin, ja luin "Minä ja Morrison" junamatkalla. Sanokaa mitä sanotte, sehän oli hyvinkin 50 senttinsä väärti (haluaako joku ostaa eurolla?) Sieluni silmät kylläkin näkivät Millan enemmän Katan, kuin Irinan näköisenä. Sen verran omaelämän tilitystä oli rivien välistä havaittavissa. No jaa, ihmissuhteiden ulkopuolinen iso juoni oli aika yliampuvan ääliömäinen. Hittoako ydinpommi tekee ihmissuhdedraamassa? (Tulkitkaa tuo viimeinen vaikka metaforaksi). Tämän kirjasyrjähypyn jälkeen täytyy palata rankemman scifin pariin. Ettei kukaan vain luule, että olisin muuttumassa lälläriksi.
3 kommenttia:
No, vietävä. Eikös tänne saa enää edes kommentoida? Naputtelin tänne viisaita ajatuksia jo aamusesta, nyt tyydyn vain toteamaan lyhyesti seuraavaa:
1. Arvelen näin lonkalta heitettynä, että kyseinen elokuva on "Lakeuden kutsu". Mistäköhän tuli mieleeni?
2. Kotiseudulla käyminen on aina välillä olennaisen tärkeää.
3. Haluaisin tiedustella, vieläkö Vicky-lehti on trendeineen ja ohjeineen ajan hermolla? :)
Mitämitä, onko kommentoinnissa jotakin bugia? En ole niihin asetuksiin kajonnut??
1. Melkein hyväksyn, koska se voi olla jopa oikein. Mutta se ei ole "se" elokuva, joten vastauksestasi vain moraalinen plussa :)
2. Totta turiset.
3. On tietenkin. Otetaanpas sitaatti,
"Minulla oli sitä mistä kaikki tytöt unelmoivat... mies, joka rakasti minua, mutta kuitenkin... pakenin hänen luotaan... ja palasin takaisin... LIIAN MYÖHÄÄN!"
Kaikki pukeutuvat 50-luvun amerikkalaiseen henkeen ja Tähtikuvassa hymyilee suloinen Deborah Kerr. Hän kuulemma valmistautuu jännittävään filmikuvaukseen itsensä Gregory Peckin kanssa.
Trendiohjeista kannattaa mainita neljän kuvan sarja, jossa esitellään tyttäriemme ensikesän peruspuvustoa, valmistettu tottakai Non Iron puuvillasta.
Ja Chanel kantattu kävelypuku - käyttömahdollisuudet rajattomat. Ilmeisesti Chanel kantattu kävelypuku sopii vaikka kalareisuule. Asusteen hattu ainakin muistuttaa minun kalastushattuani.
Kaikkia kiinnostaneen kysymyksen vastaus on tietenkin "Pohjanmaa". Antti Tuurin romaanin lostelias filmatisointi.
Pohjanmaa Wikipediassa
Lähetä kommentti